Naiset osallistuivat uuteen peliin vierailijoina, ja useat heistä tukivat sitä asiakkaina, rahoittaen uusia tapahtumia tai pitäen gladiaattorikouluja (Futrell, 2006, s. 137). Naisten läsnäolo pelissä asetti vastakkain perinteisten sukupuolineutraaliuksien kanssa ja herätti keskustelua roomalaisten älymystön keskuudessa, joista jotkut pitivät sitä merkkinä eettisestä rappiosta (Edmondson, 1996, s. 111). Hämmästyttävät eläimet kaikkialta kuningaskunnasta, kuten leijonat, tiikerit ja jopa norsut, asetettiin vastakkain ihmismetsästäjien kanssa. Nämä eläimet eivät ainoastaan huvittaneet uusimpia ihmisjoukkoja, vaan niitä pidettiin myös osoituksena Rooman vallasta luontoon ja sen valtakauden kiehtovasta laajuudesta. Jotkut gladiaattorit, kuten Spartacus ja Crixus, nousivat legendoiksi, joiden tarinat säilyivät vuosisatojen ajan.

Abu King-sovelluksen kirjautuminen: Vaunut Rooman ratsuväen suunnitelmissa

Ihmiset, jotka käsittelivät henkilökohtaisia ​​yhteyksiä uhkapeliominaisuuksilla, tunnettiin eufemistisesti nimellä susceptores, joka tarkoittaa "yrittäjiä". Noppien pelaaminen pelilaudan sijaan oli yleistä myös antiikin Roomassa. Noppien heittämisen tekniikka, joka on nykyaikaisen termin "lotto" lähde, mainitaan sekä Raamatun vanhassa että uusimmassa testamentissa. Tämä on hyvin tunnetusti kuvattu, kun roomalaiset joukot heittivät noppia Jeesuksen vaatteista heidän ristiinnaulitsemisensa aikana. Kreikkalaisissa myyteissä Hades, Poseidon ja Zeus tuntuivat taivaiden, vesien ja manalan uudelta hengeltä mahdottoman pelin ansiosta. Vedonlyönti oli suosittu harrastus antiikin Roomassa, jota harjoittivat kaikenlaiset ihmiset, vaikka heitä virallisesti halveksittiin ja heidät asetettiin oikeussalirajoitusten alaisuuteen.

Sosiaaliset arvostelut teatterin takia

Keisarit selvästi ymmärsivät "leivän ja sirkuksen" (panem et circenses) merkityksen keinona lepyttää ja hallita kansaa, ja siksi he panostivat voimakkaasti peliin. Valitettavasti Circus Maximuksen ominaisuudet, porrastetut istuimet, vahvistivat tiukkoja yhteiskunnallisia jakolinjoja Rooman ulkopuolella. Vaunuohjaajille vallitsi hetken lämpötiloissa vahva rationaalinen kilpailu pelistä. Vaikka he olivat uskollisia jalkapallon ihailijoita, he siirtyivät helposti politiikkaan. Varhaiset tapahtumat Roomassa olivat läheisesti sidoksissa jumalten, kuten Marsin, sodan uuden Jeesuksen, ja Consuksen, viljan ja keräämisen uuden jumalan, palvontaan. Vaunuohjaajat, jotka pitivät suunsa paikoillaan ja ohjat tiukasti kiinni, vaaransivat henkensä voiton, ylistyksen ja äänekkään kiitoksen vuoksi vieraille.

Ajan myötä tällaisista turnauksista tuli ennalta määrättyjä tapahtumia, joita pidettiin korkeilla areenoilla sosiaalista toimintaa varten. Samalla kun Rooma laajensi aluettaan, se otti käyttöön ja muokkasi näitä menetelmiä tehden sinusta valtavia spektaakkeleita täynnä olevan yleisön. Roomalaiset nauttivat vaunukilpailuista, joita pidettiin erityisillä kilparadoilla, joita kutsuttiin sirkuksiksi.

• Uudella Circus Maximuksella oli hämmästyttävä merkitys vahvistuvan hallitusvallan kontekstissa.
• Afrikan ja Britannian puoleisten hiekkamaiden osalta Septimius Severus nousi innokkaana keisarina, joka taottiin pyrkimyksestä ja sodasta.
• Keinotekoisessa luolassa puheensorina kuulosti; naapurit, jotka olivat kaukana kummastakin sukupuolesta, lähelle toistensa päätä, vastustivat kiivaasti ennustuksiaan.
• Hevosjalostuksesta tuli näiden valtioiden temppu, ja kaikenlaiset mahtavat kuninkaat pyrkivät parhaisiin talleihin, jotta heidän armeijallaankin olisi vaunuja; tuonti aroilta, vaikka pitkään, oli niiden tärkein lähde.
• Nämä muodostelmat eivät olleet vain huvittelupaikkoja, vaan myös voimakkaita roomalaisaikaisia merkkejä, jotka tulet huomaamaan.

Vaikka näin ei ollutkaan, nämä ihmiset kohtasivat vakavia uhkia aina, kun he tarttuivat raiteisiin, sillä monet tapahtumat päättyivät kuolemaan. Jotkut vierailijat olivat todennäköisesti houkutelleet todellisen riskin nähdä verinen, kohtalokas onnettomuus. Mutta valtavat väkijoukot, jotka valtasivat uuden Circus Maximuksen, tarjoavat Abu King-sovelluksen kirjautuminen monia muita vakuuttavia syitä, miksi heidän pitäisi iloita. Matz sanoo, että tietyt yleisöt olivat luultavasti kovia vaunukiihkoilijoita, jotka arvostivat uusien ihmisten kokemusta ja rohkeutta. Kriisejä, uudelleennäyttämisiä, resitaaleja, miimiä, pantomiimia, draamaa ja komediaa (erityisesti antiikin Kreikan näytelmiä) järjestettiin observatorioissa, joista muutamat, kuten Pompeiuksen Rooman-teatteri, tarjosivat 10 100 katsojaa.

Asiaankuuluvat blogit

• Tämä uudelleenarviointi kuvaa vaunuja, joilla oli enemmän seremoniallisia tai symbolisia toimintoja, toisin kuin roomalaisten strategioiden ydinasejärjestelmissä.
• Samanaikaisesti vaununkuljettajat valittiin yleensä pätevistä ratsuväen laitteista, muuten ihmiset, joilla on aiempaa ratsastustaidoa, tuntevat olonsa sellaiseksi.
• Se, että sen seremoniallinen muoto johtaa uskollisuuden edistämiseen ja vahvistaisi varmasti roomalaisten välistä identiteettiä.
• Uudet työntekijät ja roomalaisten sotavaunujen miehistö, sekä vaununkuljettajat ja mahdolliset komentajat suorittivat virallisen koulutuksen kykyjensä maksimoimiseksi.
• Vaunukuljettaja Publius Aelius Gutta Calpurnianus on yksi niistä kuljettajista, jotka kilpailivat neljässä ryhmässäsi.
• Sen epävarma kontrollin muoto lisäsi arvaamattomuuden ja jännityksen elementtiä, mikä korosti uuden spektaakkelin ja vei yleisön ilahtuneeksi uhmasta kuoleman sijaan.

Amfiteattereiden, sirkusten ja gladiaattorikoulujen ulkopuolisilla kaivauksilla on hyödyllistä tietoa näiden laitosten rakentamisesta, rakenteesta ja menettelytavoista (Welch, 2007, s. 21). Joissakin maissa tietyntyyppiset gladiaattorit, joilla ei ollut taistelutaitoja, olivat suositumpia kuin mikään muu. Esimerkiksi uusin Thraex, taivutetulla terällä aseistettu ja tiukasti varusteltu gladiaattori, on erityisen suosittu itäisissä maakunnissa (Wiedemann, 1992, s. 117). Paikallinen mytologia ja hengellinen elämäntapa vaikuttivat pelin uuteen ikonografiaan ja symboliikkaan, kuten uusimmissa mosaiikeissa ja freskoissa, jotka koristavat amfiteattereita tai muita sosiaalisia tiloja.

Vaunujen ajajat kohtasivat jatkuvan onnettomuusvaaran, joka saattoi johtaa vakaviin palovammoihin tai kuolemaan. Todennäköisesti kannattavimmat ihmiset olivat kuuluisia sankareina, mosaiikkeja, freskoja ja rentoja esineitä, kuten valoja ja ruokaa, koristavina merkkituotteina ja -patsaina (Humphrey, 1986, s. 178). Taloudellisesti vaunukilpailuista tuli kestämättömiä, sillä ne vievät sinut pois uusimpien sirkusten ja stadionien järjestämisestä ja korjaamisesta joka vuosi.

He toimivat julkisten juhlien yhteydessä, jotka saattoivat hetkellisesti yhdistää joitakin muita yhteiskuntaluokkia vahvoista eriarvoisuuksista huolimatta ja samalla vahvistaa nykyisiä yhteiskunnallisia hierarkioita. Vaunukilpailun pääryhmät olivat New Organisation, kasvissyöjät, punaiset ja mahdollisesti valkoiset. Tällaiset yhteisöt kilpailivat kovasti voitosta ja avustuksesta, mikä usein johti läheisiin kilpailuihin, joita ei jatkunut radalla, ja aiheutti myös rikollisia konflikteja kannattajien välillä. Äärimmäisissä tapahtumissa vastustajaryhmät ottivat yhteen stadionin ulkopuolella kilpa-ajon aikana. Mellakoita voi syntyä radalla tapahtuvien epäoikeudenmukaisuuksien tai taisteluiden lopputuloksiin liittyvien kiistojen vuoksi. Jotkut tapahtumat osoittivat paitsi kilpailun myös julkisen stressin kytevän ihon alla roomalaisen elämän ulkopuolella.

Vuosien mittaan logistiset paineet, kuten vaunujen ylläpito ja kuljetus, johtivat niiden vähenemiseen. Sodankäynnin siirtyessä tiheästi rakennettuihin rakenteisiin vaunut menettivät merkitystään Rooman armeijan välineistössä, minkä vuoksi ne olivat vähemmän helposti saatavilla taistelukentällä. Roomalaisten pääsy vaunuihin ratsuväen sisällä keskittyi rangaistus- ja taitotasoihin. Vaikka vaunut eivät olleetkaan Rooman sodankäynnin uusi avainosa, ne suunnittelivat luotettavia laitteita ja korostivat vapautta. Niiden strateginen toteutus on räätälöity siten, että vastustajan haavoittuvuuksia voidaan hyödyntää helposti sen sijaan, että luotettaisiin liikaa häneen. Samaan aikaan vaunut johtivat roomalaisen ratsuväen suunnitelmiin, koska niistä tuli nopeita hyökkäysalustoja, joilla voitiin saada nopeita iskuja.

Vaunukilpailu

Uusi vaununkuljettaja seurasi loistossaan uutta kunniakierrosta radan ympäri, kun innostuneet katsojat heittivät hänelle kolikoita tai kasveja. Uudet vaununkuljettajat pysyivät valituilla kaistoilla, kunnes ne saavuttivat radan lähimmän pään, minkä jälkeen uudet vaunut lähtivät kilpailemaan parhaan sijoituksen löytämiseksi. Uudet kuljettajat ajoivat kaistoiltaan vapaututtuaan vastapäivään radalla pareittain, sillä jokainen ratsastaja seisoi hevostensa takapenkillä kohti vaunuja, jotka etenivät helposti ja murskautuivat. Yksi kuljettajapareista pyrki pakottamaan ja hämmentämään kilpailijoita päästäkseen pois avoimesta tehtävästä saada kumppaninsa. Uusi kylkimies, uusi ratsastaja, ajoi vaunujensa takana tai päällä huutaen kannustusta ja neuvoja, koska he suunnittelivat, miten välttää jyrkkiä mutkia tai vastustajan lähestymistä kannoillaan. Vaununkuljettajat pyrkivät väistämään mahdollisimman lähelle pääestettä lyhentääkseen sen reittejä.

Roomalaisessa sodankäynnissä vaunuilla oli rajallinen mutta merkittävä rooli ratsuväen strategioissa. Vaikka ne olivat vähemmän yleisiä kuin roomalaiset legioonit, niitä käytettiin yleensä tiettyjen etujen saavuttamiseen. Roomalaiset vaunut mahdollistivat usein nopeita sivustahyökkäyksiä ja vetäytyvien vihollisten seuraamiseen hyödyntäen niiden nopeutta ja liikkumiskykyä. Roomalaisista taisteluvaunuista miehitetyt uudet sotilaat ja miehistö, sekä ratsumiehet ja komentajat, suorittivat virallisen koulutuksen kykyjensä maksimoimiseksi. Nämä ammattitaitoiset joukot yhdistivät liikkeitä muihin ratsuväen varusteisiin ja legiooniin, integroiden vaunut huippuluokan taistelukenttämanöövereihin. Niiden rooli on tärkeä Rooman sodankäynnin operatiivisen johdonmukaisuuden säilyttämisessä, jopa lopullisen leikkimielisyyden vähenemisen jälkeen.